This is me, now.

UUSI VUOSI, UUSI VUOSIKYMMEN Light of the new decade shines bright Niin se alkaa käymään vähiin ennenkuin loppuu tämä vuosi 2019, samalla vaihtuukin sitten vuosikymmen kokonaan uuteen. Voisi tässä hieman muistella mitä tästä pätkästä nyt sitten jäi käteen vuoden ja vuosikymmenen tasolla. Aloitetaan vuodesta 2019, jonka viime vuodenvaihteessa kirjoittamani blogin lähtökohdilta ja ajatukselta tuli olla se vuosi, jonka teema olisi #onnellinenminä. No päädyttiinkö tähän sitten lopulta, osittain kyllä. Oma koti alkaa tuntua entistä enemmän omalta kodilta, jonne on kiva tulla ja jossa viihtyy, jossa pystyy rentoutumaan ja unohtamaan mieltä painavat asiat. Toisaalta sitten taas se on myös yksinäisyyden linnake joka aika ajoin on tässä konkretisoitunutkin. Vuoteen mahtui myös ikäviä asioita, jotka kulkevat mukana hamaan loppuun asti, joillekin aika tällä pallolla on liian rajallinen. Sanotaan myös se, että moni hetki kuluneessa vuodessa sai miettimään, kannattiko jum

Syksy Expectation... Vuodenaika, parhaimpina hetkinään värikkään nautinnollinen, pahimmillaan mielen viemäristä pohjaveden alle vetävä. Sataa, paistaa, sataa, tuulee ja sataa. Asunto on kylmä, koska ei ole pakkasta ja patterit eivät toimi, ainakaan Helsingin kaupungin asunnoissa, koska ne nyt vaan on säädetty niin. Vuodenaika joka sitä seuraavan talven kanssa vie kaiken energian ihmisestä, ainakin allekirjoittaneesta. Tämä jakso saa ihmiset piiloutumaan koteihinsa kynttilänvaloon viltin alle teekupposen ääreen, se mikä onkin tässä se ainoa positiivinen vivahde, kynttilät. Kaupunki hiljenee täysin, tosin nyt päälle puskee pikkujoulukausi ja humalaiset kylmissään värisevät ihmiset valtaavat kadut, kaupunki elää taas hetken. Itselleni tämä alkanut jakso on se kaikkein raskain kaikista, kellojakin hetki sitten siirrettiin ja päivä vaan lyhenee aina joulukuun loppuun asti, tästä ei saa mitään irti, mitään ei jaksa eikä mikään kiinnosta. Sitä kulkee vuosi toisen perään tämän ja