Darkest time of the year

Syksy


Expectation...


Vuodenaika, parhaimpina hetkinään värikkään nautinnollinen, pahimmillaan mielen viemäristä pohjaveden alle vetävä. Sataa, paistaa, sataa, tuulee ja sataa. Asunto on kylmä, koska ei ole pakkasta ja patterit eivät toimi, ainakaan Helsingin kaupungin asunnoissa, koska ne nyt vaan on säädetty niin. Vuodenaika joka sitä seuraavan talven kanssa vie kaiken energian ihmisestä, ainakin allekirjoittaneesta.

Tämä jakso saa ihmiset piiloutumaan koteihinsa kynttilänvaloon viltin alle teekupposen ääreen, se mikä onkin tässä se ainoa positiivinen vivahde, kynttilät. Kaupunki hiljenee täysin, tosin nyt päälle puskee pikkujoulukausi ja humalaiset kylmissään värisevät ihmiset valtaavat kadut, kaupunki elää taas hetken.

Itselleni tämä alkanut jakso on se kaikkein raskain kaikista, kellojakin hetki sitten siirrettiin ja päivä vaan lyhenee aina joulukuun loppuun asti, tästä ei saa mitään irti, mitään ei jaksa eikä mikään kiinnosta. Sitä kulkee vuosi toisen perään tämän jakson kuin autopilotilla tajuamatta edes mistään eteen tulevasta mitään, yrittää vain selvitä. Seuraavan kerran tuntee elävänsä ja energisoituvansa, kun kevät aurinko lämmittää, päivä alkaa olla selkeästi pidempi ja lumet sulavat vihdoin pois.

Tuntuu välillä siltä, että jopa Spotify minulle luotuine listoineen vajoaa tähän samaan synkkään melankoliaan, niin apaattista synkkää musiikkia puskee korville sitäkin kautta lähes toistuvasti. Ehkä se johtuu siitäkin, että on syntynyt kesällä, se on se vuodenaika joka energisoi, virkistää ja herättää eloon, mutta sekin energia katoaa heti kun syksy tulee.

Tässä on syksyn myötä saapunut myös asioita jotka saa miettimään elämän rajallisuutta ja epäreiluutta, mikä on omiaan viemään mielen sinne pohjaveden alle. Elämä, se kulkee, eikä kukaan kykene sanelemaan mitä se pohjimmiltaan tuo mukanaan, vain pinnallisuuteen juuri sinä voit oikeasti vaikuttaa ja se lopulta ei merkitse ”tuomarin” edessä yhtään mitään kun tulee aika kohdata lopullisuus. Kun sinun polullesi jotain asetetaan, se on siinä edessäsi ja sinä otat sen mukaasi, kantaaksesi sitä siitä hetkestä eteenpäin, koska etpä sinä pieni ihminen suuressa elämän kiertokulussa muutakaan voi. Elämä jatkaa kulkemistaan, kunnes se vääjäämättä joku pieni hetki päättyy, lopullisesti.

Ehkä tässä pimeydessä vielä joku päivä voi valoakin nähdä, mutta se päivä ei ole vielä tänään. Yhden aikamme runoilijan sanoihin päätän tämän paluuni blogeilijan kirjoihin…




Reality...




”Tulis ees lunta, ihan sketsi, ja kun sitä tulee, niin tulee metri
Eikä tääl tiedä, onks päivä vai yö
Sisältä syö, pimeys lyötyä lyö”
-Spekti, La Vida Lokakuu





Stay tuned for more… about life
-Lattiatonttu

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaikki loppuu aikanaan

Kuva
Arki koittaa Se kesä oli erilainen...  Kuukausi lomaa, Välimeri, aurinko, jääkylmä juoma ja paahtava helle. Sitä se on se loma itselle, irtiottoa tutuista ympyröistä, totaalinen nollaus arjesta. Tai niin sitä kuvittelisi... Asia jolle itse et voi mitään kaiken muuttaa voi, kuka olisi osannut arvata. Sänky, sohva, parveke, juomaa, pelaamista, päikkärit, koko yö NHL kiekkoa ja rytmit päin härän pyllyä. Toki yksi erittäin piristävän erilainen viikonloppu poissa kaupungin vilinästä tuli todella tarpeeseen ja virkisti, sekä pari kosteahkoa iltaa myös. Siinäpä se noin tiivistetysti, mutta mitä sä teit lomallasi? Enpä olisi osannut viime kesänä Marmariksen rannalla auringon kanssa kippistäessäni osannut kuvitella seuraavaa elokuuta ja mitä se mukanaan tuo, en edes isoimmissa painajaisissani. Kuulostaa kamalan pinnalliselta mutta tästä pienestä omasta piiristä ulospääseminen ja etelän lämmöstä nauttiminen on ollut mulle henkilökohtaisesti se henkireikä joka on tätä arkea auttanut eteenpäin jak
Lue lisää

Maailman vaikein sana

Kuva
Niin, mikä se on, se sana joka saa jokaisen meistä ajattelemaan pystyykö sitä ääneen sanomaan, osa sanoo sen kyllä, mutta tarkoittamatta sitä aidon oikeasti. Miksi se sitten on niin vaikea sana meille ihmisille? Olen itse ollut monta kertaa tilanteessa, jossa tuo sana olisi pitänyt sanoa rehellisesti ja tunteella, mutta olen jättänyt sanomatta, koska se tarkoittaisi että olen itse epäonnistunut. Näitä tilanteita on ollut ihan lapsuudesta lähtien, joten olkoon tämä blogi nyt näin lähestyvän joulun ja uudenvuoden lähestyessä minun puhdistava veteni. Sorry seems to be the hardest word Ensimmäinen anteeksipyyntöni menee sille pojalle, jota heitin pienellä kivellä ala-asteella hänen nimiteltyään ja tönittyään minua, se oli todella hölmösti tehty ja vaikka siitä tuolloin jo opettajan kanssa keskusteltiin, haluan pyytää anteeksi, koska siinä olisi voinut käydä huonosti. Seuraavana on paikallaan ehdottomasti sanoa isälleni, kuinka sokea tuolloin nuorena
Lue lisää

Uusi vuosi

Kuva
Suojamuuri ja tunteet amen to that Vuosi alkaa saapua jälleen päätökseensä ja on aika katsella hieman menneeseen, kerrata tapahtunutta, sulkea ne kirjan sivut ja suunnata katseensa tulevaisuuteen.   Mitä jäi käteen vuodesta 2018, ei aivan hirveästi positiivista, mutta jotain. Pysyin aikalailla terveenä, sain tämän kivan asunnon ja sen laitettua isoilta osin, tyttäristäni kasvaa kovaa vauhtia upeita nuoria naisia, muutama hieno keikka mahtuu myös mukaan sillä musiikki on parasta livenä. Ei järin pitkä lista, mutta jotain kuitenkin. Se muu aika onkin sitten menty sellaista vuoristorataa että on tosissaan saanut pitää kiinni vaunun kahvoista ja toivoa että kyyti vihdoin tulisi pysähdyksiin. Täytyy rehellisesti myöntää, että menneet vuodet ovat olleet oman elämäni kaikkein raskaimmat, isoja muutoksia jo turvalliseksi tuntuneessa ja rakentuneessa elämässä, vuoristorataa ylös ja alas, välillä tuntui että oli täysin hukassa oman elämänsä ja ajatustensa kanssa
Lue lisää