Tekstit

Kaikki loppuu aikanaan

Kuva
Arki koittaa Se kesä oli erilainen...  Kuukausi lomaa, Välimeri, aurinko, jääkylmä juoma ja paahtava helle. Sitä se on se loma itselle, irtiottoa tutuista ympyröistä, totaalinen nollaus arjesta. Tai niin sitä kuvittelisi... Asia jolle itse et voi mitään kaiken muuttaa voi, kuka olisi osannut arvata. Sänky, sohva, parveke, juomaa, pelaamista, päikkärit, koko yö NHL kiekkoa ja rytmit päin härän pyllyä. Toki yksi erittäin piristävän erilainen viikonloppu poissa kaupungin vilinästä tuli todella tarpeeseen ja virkisti, sekä pari kosteahkoa iltaa myös. Siinäpä se noin tiivistetysti, mutta mitä sä teit lomallasi? Enpä olisi osannut viime kesänä Marmariksen rannalla auringon kanssa kippistäessäni osannut kuvitella seuraavaa elokuuta ja mitä se mukanaan tuo, en edes isoimmissa painajaisissani. Kuulostaa kamalan pinnalliselta mutta tästä pienestä omasta piiristä ulospääseminen ja etelän lämmöstä nauttiminen on ollut mulle henkilökohtaisesti se henkireikä joka on tätä arkea auttanut eteenpäin jak

Lomalla viimeinkin

Kuva
Kummalliset ovat ajat näihin maisemiin on kova kaipuu Reilusti on vettä virrannut Vantaa joessa sitten viime kirjoituksen, joten lienee kai aika puskea uutta blogia ilmoille ja kansan luettavaksi mikäli näitä vielä joku jaksaa lukea. Joten eiköhän syöksytä suoraan aiheeseen tai sen viereen, ehkä ohikin.   Vuoden alussa aloitin uudessa roolissani meidän yrityksen sisällä tuumaten että tässäpä uutta haastetta elämään ja arkeen. Little did I know että Kiinan suunnilla oli muhimassa ”pieni” yllätys joka tulisi muuttamaan koko maailman ja sen miten me elämme tällä pallolla ja siinä samassa myös tämän haasteen monin kerroin haastavammaksi. Ja niin tuli se päivä kun tämä vaaninut Korona julistettiin pandemiaksi, maailma pysähtyi ja kaikki meni kiinni, tuli itsekin oltua hetki etätöissä sen alussa. Tämähän tarkoitti tietysti sitä että meillä työmäärät romahtivat tavalla jota en ole koskaan aiemmin nähnyt. Tuli valmiuslaki voimaan jota en koskaan uskonut joutuvani elämään läpi. Uusi järjestelmä

Start of the decade

Kuva
UUDET HAASTEET Be brave and open the door Elämä on jännä konsepti, sitä ei koskaan tiedä mitä se eteen tuo, kesken eteläisen suomen talven pimeyden voi jostain äkkiarvaamatta aueta sinun nimelläsi varustettu ovi josta kajastaa pieni lämmin valo kutsuen luokseen, niin kävi tälläkin kertaa kun alkoi olla fiilikset osittain aika alhaalla. Tuo ovi toi eteen mahdollisuuden tarttua täysin uusiin haasteisiin työrintamalla, täysin eri maailmaan, mihin on nykyisessä työarjessaan tottunut, kun on painanut ns. perusduunia pienellä twistillä. Nyt oikeastaan tultiin kädestä kiinni ottaen hakemaan ja annettiin mahdollisuus laajentaa osaamistaan pykälää ylemmäs ja vaikka näissä aina hetkellisesti epäilee itseään, niin se menee nopeasti ohi ja antaa juuri sen lisäenergian tämän pimeyden keskelle. Jo se motivoi, kun sinut halutaan tällaiseen mukaan ja tarjotaan se mahdollisuus. Voin sanoa sensuroimatta, että aivan helvetisti on opittavaa ja omaksuttavaa edessä nopeassa ajassa

New Decade, who this?

Kuva
UUSI VUOSI, UUSI VUOSIKYMMEN Light of the new decade shines bright Niin se alkaa käymään vähiin ennenkuin loppuu tämä vuosi 2019, samalla vaihtuukin sitten vuosikymmen kokonaan uuteen. Voisi tässä hieman muistella mitä tästä pätkästä nyt sitten jäi käteen vuoden ja vuosikymmenen tasolla. Aloitetaan vuodesta 2019, jonka viime vuodenvaihteessa kirjoittamani blogin lähtökohdilta ja ajatukselta tuli olla se vuosi, jonka teema olisi #onnellinenminä. No päädyttiinkö tähän sitten lopulta, osittain kyllä. Oma koti alkaa tuntua entistä enemmän omalta kodilta, jonne on kiva tulla ja jossa viihtyy, jossa pystyy rentoutumaan ja unohtamaan mieltä painavat asiat. Toisaalta sitten taas se on myös yksinäisyyden linnake joka aika ajoin on tässä konkretisoitunutkin. Vuoteen mahtui myös ikäviä asioita, jotka kulkevat mukana hamaan loppuun asti, joillekin aika tällä pallolla on liian rajallinen. Sanotaan myös se, että moni hetki kuluneessa vuodessa sai miettimään, kannattiko jum

Darkest time of the year

Kuva
Syksy Expectation... Vuodenaika, parhaimpina hetkinään värikkään nautinnollinen, pahimmillaan mielen viemäristä pohjaveden alle vetävä. Sataa, paistaa, sataa, tuulee ja sataa. Asunto on kylmä, koska ei ole pakkasta ja patterit eivät toimi, ainakaan Helsingin kaupungin asunnoissa, koska ne nyt vaan on säädetty niin. Vuodenaika joka sitä seuraavan talven kanssa vie kaiken energian ihmisestä, ainakin allekirjoittaneesta. Tämä jakso saa ihmiset piiloutumaan koteihinsa kynttilänvaloon viltin alle teekupposen ääreen, se mikä onkin tässä se ainoa positiivinen vivahde, kynttilät. Kaupunki hiljenee täysin, tosin nyt päälle puskee pikkujoulukausi ja humalaiset kylmissään värisevät ihmiset valtaavat kadut, kaupunki elää taas hetken. Itselleni tämä alkanut jakso on se kaikkein raskain kaikista, kellojakin hetki sitten siirrettiin ja päivä vaan lyhenee aina joulukuun loppuun asti, tästä ei saa mitään irti, mitään ei jaksa eikä mikään kiinnosta. Sitä kulkee vuosi toisen perään tämän ja

Uusi vuosi

Kuva
Suojamuuri ja tunteet amen to that Vuosi alkaa saapua jälleen päätökseensä ja on aika katsella hieman menneeseen, kerrata tapahtunutta, sulkea ne kirjan sivut ja suunnata katseensa tulevaisuuteen.   Mitä jäi käteen vuodesta 2018, ei aivan hirveästi positiivista, mutta jotain. Pysyin aikalailla terveenä, sain tämän kivan asunnon ja sen laitettua isoilta osin, tyttäristäni kasvaa kovaa vauhtia upeita nuoria naisia, muutama hieno keikka mahtuu myös mukaan sillä musiikki on parasta livenä. Ei järin pitkä lista, mutta jotain kuitenkin. Se muu aika onkin sitten menty sellaista vuoristorataa että on tosissaan saanut pitää kiinni vaunun kahvoista ja toivoa että kyyti vihdoin tulisi pysähdyksiin. Täytyy rehellisesti myöntää, että menneet vuodet ovat olleet oman elämäni kaikkein raskaimmat, isoja muutoksia jo turvalliseksi tuntuneessa ja rakentuneessa elämässä, vuoristorataa ylös ja alas, välillä tuntui että oli täysin hukassa oman elämänsä ja ajatustensa kanssa

Joulu

Kuva
Merry Xmas Muistan lapsuudesta, kuinka tämä aika vuodesta oli se kohokohta jota odotettiin heti kesälomien päättymisen jälkeen. Kuuleeko se joulupukki tänä vuonna toiveeni, tuleeko pukki käymään jne. Lähes poikkeuksetta tuli vietettyä joulut täällä Helsingissä mummon luona muiden sukulaisten kanssa ja voi sitä iloa ja lasten riemua sekä malttamattomuutta. Se oli ihanaa viatonta aikaa omin silmin. Nykyisin joudun rehellisesti ihan kaivamalla kaivamaan esiin joulufiilistä, tälläkään hetkellä kodissani ei ole esillä mitään jouluun viittaavaa ja lahjojen hankinnan miettiminen saa vain stressireaktioita aikaan. Se mikä lapsena oli mystisen malttamattoman ihanaa, on menettänyt merkityksensä ja nyt näkee vain sen mitä joulusta on tullut, tai mitä se varmaan jo silloin omassakin lapsuudessa oli, nyt vain kaikkien mahdollisten kanavien kautta vahvistettuna, kulutusjuhla. Osta, osta ja osta jotta näytät läheisillesi että välität. Se mikä joulun tarkoitus omaan silmään ja