Lomalla viimeinkin
Kummalliset ovat ajat
Reilusti on vettä virrannut Vantaa joessa sitten viime kirjoituksen, joten lienee kai aika puskea uutta blogia ilmoille ja kansan luettavaksi mikäli näitä vielä joku jaksaa lukea. Joten eiköhän syöksytä suoraan aiheeseen tai sen viereen, ehkä ohikin.
Vuoden alussa aloitin uudessa roolissani meidän yrityksen sisällä tuumaten että tässäpä uutta haastetta elämään ja arkeen. Little did I know että Kiinan suunnilla oli muhimassa ”pieni” yllätys joka tulisi muuttamaan koko maailman ja sen miten me elämme tällä pallolla ja siinä samassa myös tämän haasteen monin kerroin haastavammaksi. Ja niin tuli se päivä kun tämä vaaninut Korona julistettiin pandemiaksi, maailma pysähtyi ja kaikki meni kiinni, tuli itsekin oltua hetki etätöissä sen alussa. Tämähän tarkoitti tietysti sitä että meillä työmäärät romahtivat tavalla jota en ole koskaan aiemmin nähnyt. Tuli valmiuslaki voimaan jota en koskaan uskonut joutuvani elämään läpi. Uusi järjestelmä oli meillä tulossa käyttöön samalla ja yrityksen toisessa osoitteessa aloitettiin YT:t joiden seurauksena toiminta päätettiin keskittää meille Helsinkiin. Tämä kaikki sekoitettuna keskenään toikin sitten sellaiset haasteet että ”havuja perkele!”, en usko että moista tulee tämän elämän aikana enää kertaakaan vastaan. Ja täytyy kyllä suoraan myöntää sekin, että edellisessä roolissa yrityksessä oli fyysinen jaksaminen moneen otteeseen koetuksella, mutta ei se ole mitään tähän nykyiseen henkiseen ja päänsisäiseen rasitukseen verrattuna, nyt nämä työt tulevat ajoittain myös kotiin aika isolla kädellä, mutta.. siinä onkin ollut itselleni se isoin uusi haaste jonka kanssa opetella toimimaan, pikkuhiljaa parempaa huomista kohden sen saralla ja se on tavallaan myös hieno haaste itselle, kuinka päästää irti töistä kun sieltä kotiin lähtee. Se ei olekaan ihan niin helppoa kuin voisi luulla, mutta haaste joka kohdataan ja voitetaan. Tuohon kaikkeen kun vielä laitetaan mausteeksi kaikki muutostyöt tämän keskittämisen seurauksena samalla kuitenkin uuden normaalin jatkuessa, voisin sanoa että melkoista keitosta keitellään. Silti on ollut hienoa nähdä se, vaikka me kaikki viemme itseämme jatkuvasti jaksamisen äärirajoille tässä tilanteessa, niin se yhdessä tekemisen asenne on silti säilynyt. Aina ei voi eikä pidäkään olla hyvä päivä, mutta silti päivästä toiseen me menemme yhdessä eteenpäin.
Vaikkakin juuri nyt fiilis on enemmän kuin väsynyt tai vetämätön, on ajatus silti kirkas, tästä tulee vielä hyvä ja onneksi saa olla mukana tekemässä Suomen hienointa kasvistehdasta. Tosin, juuri nyt fiilis ei voisi olla parempi koska vihdoin saa levätä, siis sillä lailla ihan oikean totaalisesti. Sitten taas toisella sivulla, piti olla lähtö viime perjantaina kuukaudeksi Turkkiin rentoutumaan tämän sirkuksen päälle, mutta korona tällä kertaa päätti toisin ja tässä ollaan, kotona, sohvalla. Se harmittaa, koska täältä pois lähteminen ja tutuista ympyröistä karkaaminen on aina ollut se mun juttu jolla saada ihan oikeasti ne akut ladattua ja aivot irti arjesta. Tällä hetkellä tuntuu ikuiselta viikonlopulta, jonka jälkeen arki koittaa. Viikko on nyt lomaa takana ja huomaa selkeästi, kuinka samanlaisia päivät ovat, eikä tästä oikein tahdo saada irti. Mutta, tämä on maailmankuva juuri nyt ja ennemmin otan sen yhden äärettömän tylsän koti vuoden tähän kohtaan, jotta säilyn hengissä ja voin tulevina vuosina vielä reissata tätä palloa ristiin rastiin. Yksi vuosi menee kotonakin, jos toisessa vaakakupissa on oikeasti oma terveys ja elämä.
Nythän tässä on siis aika kasvattaa elintasovatsaa sohvalla ja nauttia Suomen lähenevästä syksystä sisällä piilossa, ei tarvitse mennä minnekään jos ei halua ja ainakaan ihan alkuun ei tulisi mieleenkään lähteä, kun ei ole pakko, eikä kukaan tarvitse mua just nyt. Kävi jo lähellä etten poista jokaista somea ja viestintävälinettä, jottei tarvitse kuunnella mitään turhaa. Niin ja kaiken tämän lisäksi mieli on hyvä myös siitä, että tämä nykyinen pesti jatkuu vuoden loppuun vähintään, sitä on kuitenkin kaiken sirkuksen ja Koronan keskellä tehty asioita myös oikein. Ajattelin jatkaa samaa rataa ja mikäli vain mahdollista myös parantaa matkan varrella. Pohja on kunnossa, siihen on hyvä rakentaa vieläkin parempaa.
Joten, positiivisin mielin aikalailla joka osa-alueella tätä elämän pientä ja yllätyksiä täynnä olevaa polkua eteenpäin, toivon että se tuo mukanaan yhtä paljon hyvää kuin nyt on tuonut ikäviä asioita ja lisääkin. Onhan niitä jo muutamia, kivoja juttuja joten let’s bring em on! Mutta ensin, let me have some (me)holiday!
Kivinen tie, mut oma ollu valinta
Emmä valita, vois olla paskempiki tarina
Mä kaadan kuolleille, mä kaadan menneille
Mä kaadan vihollisille, mä kaadan frendeille
Ku matka päättyy niin mitään ei kadu
Täytän mun lasin, kato silmiin ja salut
-MKDMSK, Salut
Kommentit
Lähetä kommentti