Mitä minä olen

Nyt olisi ehkä aika hieman purkaa sitä, mitä minä oikeastaan olen, millaisen luonteen omaava ihminen olen, minkälaisten piirteiden kanssa olen kasvanut ja jatkan painimista tänäkin päivänä, miksi se on hyväksi ja mitä pelkään että se tulee minulta viemään. Ehkä tämä avaa taas teille hieman lisää minua ja niille jotka minut tuntevat sitä, millaisen ihmisen kanssa ovat tekemisissä. Turvavyöt
kiinni, taas mennään.

Arjen tilanteet

Olen pienestä asti ollut todella arka sosiaalisissa tilanteissa, tutustumaan uusiin ihmisiin tai esiintymään esim. koulussa luokan edessä. Nuo tilanteet ovat ahdistaneet, pelottaneet, laittaneet vatsan sekaisin ja aiheuttaneet pakokauhua. Vielä nykyisinkin jo ihan normaali kaupassa asiointi, jos et löydä etsimääsi ja pitäisi kysyä liikkeessä myyjältä apua tähän ei onnistu, mieluummin pyörin vielä toisen kierroksen ja jos en löydä etsimääni, poistun kaupasta ilman. Tiedän itse kuinka hölmön yksinkertaisia juttuja nämä ovat, sen kun menet myyjän luo ja kysyt, sitä varten he siellä ovat. Mutta silti toimin näin, joka kerta. Mitä sitten noihin luokan edessä esiintymisiin tulee, en pystyisi tuollaiseen tänäkään päivänä, tai ehkä saisin itseni nykyisin jo sinne eteen, mutta ne tuijotukset lamaannuttaisivat ja saisivat kieleni solmuun, joten pyrin välttämään noita tilanteita. Ylipäätään kaikki kasvotusten hoidettava asiointi aiheuttaa vaikeuksia, eikö voisi vain laittaa viestiä? Monesti olen kuullut sanat "sen kun menet ja kysyt, sitä varten ne on täällä". Joo, kunpa se olisikin niin helppoa, mutta kun se ei itselle ole, aina on se ääni sanomassa, että älä mene, lähde pois.

Kiusaamisen vaikutukset

Aiemmin puhuin siitä, että kiusaaminen vaikuttaa yhä tänäkin päivänä elämääni ja se näkyy oikeastaan kaikessa niin työstä vapaa-aikaan. Ennemmin pysyn syrjässä kuin että kohtaisin tilanteen jossa joku sanoo minulle vastaan pahasti. En halua joutua tilanteisiin jossa olisi joku uhka siitä että joku hyökkää sanallisesti tai fyysisesti, se aiheuttaa paniikin ja hetkellisen pelkotilan, kun vanhat muistot vilahtavat silmien ohi pikakelauksella. Ehkä se voi johtua myös siitä, että olen ainoa lapsi enkä ole joutunut kilpailemaan sisarusten kanssa mistään ja jos joudun kohtaamaan pettymyksiä, otan ne todella syvälle itseeni, välillä pitkäksikin aikaa.

Ihmiskontaktit 

Kuten sanoin, olen todella huono luomaan uusia ihmiskontakteja osin jo yllä mainitustakin syystä, mitä jos en olekaan riittävän hyvä, mitä jos tuotan pettymyksen. Haluaisin kasvattaa sosiaalista ympyrääni, joka on jäänyt todella pieneksi, koska asuin nuoruuden pohjoisessa ja muutettuani tänne en ole enää juurikaan kyennyt sitä kasvattamaan, osin siitäkin syystä että täällä asuessani en ole opiskellut ja työpaikkojakin on ollut oikeastaan tämä viimeisin, siihen kun lisää sen että olen huono pitämään yhteyttä, niin tilanne on tämä. Tässäkin tuo ujous ja pettymyksen pelko tulee vahvasti tielle.

Erakoitumisen pelko

Ynnätään kaikki yllä oleva yhteen ja ollaan tilanteessa jossa usein mietin, mitä sitten kun on vanha ja ryppyinen, makaanko yksin sohvalla tuijottaen televisiosta jonkun leffan uusintaa, puhelin ei soi, ilmoitukset eivät piipitä, kukaan ei kaipaa? Pelkään erakoitumista todella paljon, vaikka nautinkin siitä että on oma rauha, omaa aikaa, eikä kukaan ole kertomassa mitä tulisi juuri sillä hetkellä olla tekemässä, mutta kaipaan ihmisiä ympärilleni, kaipaan niiden kohtaamisten tuomaa piristystä arjen keskelle, nykyiselläni olen vapailla hiljaa yksin. Mutta, olenko jo tällä luonteella ja käytöksellä karkoittanut kaikki ympäriltäni, vai ovatko he vielä jossain saavutettavissa?

Työ

Miten tämä kaikki sitten näkyy työssäni? Olen titteliltäni prosessinhoitaja, työnjohdon lähin apu työntekijöiden ja työn sujumisen näkokulmasta. Työtehtävä, jossa minun tulee olla äänessä ja esillä. Sanoisin, että kaiken kertomani jälkeen, tämä tehtävä on enemmän kuin haasteellisen vaikea minulle. Siinäpä sitten onkin juuri se syy, miksi minun kuuluu olla juuri ja nimenomaan tuossa tehtävässä tällä hetkellä. Kaikista luonteenpiirteistä, kiusaamisista ja vaikeuksista huolimatta, tämä on se mikä haastaa minua itseäni, mikä pitää työni mielekkäänä ja mielenkiintoisena. Minun pitää oppia tietämään jokainen työntekijä, kuinka heidän jokaisen kanssa tulee kommunikoida, että saadaan paras tulos ulosmitattua, jokainen heistä on erilainen. Minä en todellakaan ole se äänekkäin meistä, verrattuna muihin samassa asemassa tai ylempänä oleviin. Olen kääntänyt tämän toistaiseksi niin, että pyrin omalla esimerkilläni ja työntekoon osallistumalla johtamaan heitä oikeaan suuntaan. Pyrin olemaan helposti lähestyttävä, mutta pitämään itseni kuitenkin poissa siitä, että olisin vain heidän kaveri. Tiedän, välillä minun tulisi sanoa enemmän ja kovemmalla äänellä, olla esillä, mutta tämä on sitä tasapainoilua tuon tittelin ja oman itsensä kanssa samalla nuoralla. Itsensä kehittämistä, haastamista ja välillä pientä painiakin sen kanssa, että tiedän kyllä mitä minun tulisi tehdä, mutta aivot ja koko keho painaa sitä vastaan.

Introvetti?

Olenko itrovertti? Asia, joka on usein viime aikoina noussut esiin omassa elämässäni, mutta olen sen sivuuttanut sillä verukkeella, etten halua lokeroida itseäni mitenkään, koska sitten sitä ajautuisi elämään sen lokeron mukaan. Kyllä, olen huomannut omaavani tiettyjä introvertin piirteitä, sosiaaliset tilanteet väsyttävät, viihdyn paremmin kotona, kuin isoissa juhlissa, mutta toisaalta haluaisin tulla kutsutuksi juhliin, ne mahdolliset juhlat sujuvat paremmin jos niissä on joku tuttu jonka seuraan lyöttäytyä. Palaverien tms. paljon informaatiota sisältävien tilanteiden jälkeen haluan ensin prosessoida mielessäni kuulemiani asioita, ennenkuin osaan kommentoida asiaa sen enempää. Jos voisin, hoitaisin kaikki asiani ennemmin sähköpostilla ja viestein, kuin puhelimitse. Ehkä en olekaan vain super ujo ja hiljainen, vaan minussa piileekin pieni introvertti, se selittäisi niin monia asioita joita minä pidin vain luonteenpiirteinä ja osana minua. Juuri tuo ujous, pelkotilat, erakoituminen, halu tulla kutsutuksi mutta silti mieluummin jäisin kotiin, tietyntasoinen aikaansaamattomuus yms. Toki tuossa on esiintynyt myös sana erityisherkkä, eli ihminen joka reagoi tavallista herkemmin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, joka kuormittuu muita helpommin esimerkiksi kiireestä, melusta ja negatiivisesta ilmapiiristä. Monia noista erityisherkkyyden piirteistä löydän itsestäni myös, en kaikki, mutta osan. Näistä pohdinnoista huolimatta en edelleenkään halua itseäni lokeroida näihin kumpaankaan, kyllä minussa on noita piirteitä ja varmasti sopisin molempiin, erityisherkkä introvertti, ehkä. 

Ystävät 

Tänne loppuun haluan kirjoittaa viestin kaikille ystävilleni. Kuten olette varmasti huomanneet, minä olen todella huono pitämään yhteyttä teihin. Kuten isänikin sanoi, ”olisivat he varmasti ottaneet yhteyttä jos haluaisivat kuulla minusta”. Ei, tuosta yltä on luettavissa syyt siihen ja olen vilpittömän pahoillani siitä, että en vain saa aikaiseksi laittaa teille viestiä, soittaa tai sopia näkemisestä. Te jokainen, jota voin puhtain sydämin ystäväkseni kutsua, olette kultaakin kalliimpaa minulle. Ajattelen teistä monia useinkin, mitä hänen elämäänsä kuuluu nyt, onhan kaikki hyvin, minne elämä lienee senkin kuljettanut. Joten, älkää menkö pois, minä olen täällä yhä edelleen, vaikken olekaan ottamassa ensimmäisenä yhteyttä juuri sinuun. Nähdään, tutustutaan uudelleen, pidetään yhteyttä, laita viestiä, soita, tekstaa, snäppää, tule ihmeessä käymään, keitän kahvit. Olette rakkaita, ihan jokainen!

Stay tuned for more... about life

Brutally honest,

-lattiatonttu-